2 vuotta pelkoja, pohdintaa ja paljastuksia

Vierivät sammalet X-kaato-kisan maalissa Kuva: Terhi Jaakkola

Kaatuneet X:t eli Vierivät sammalet X-Kaato-kisan maalissa

Viikko sitten blogini täytti kaksi vuotta. Merkkipäivä osui niin kuplivaan, elämystentäyteiseen viikonloppuun, etten oikein vieläkään uskalla muistella kaikkea hauskaa pitämättä paperipussia käden ulottuvilla. Onneksi kaikessa mukana ollut Mia eli Onnellinen täti kirjoitti tunnelmat talteen ja jakoi kaikkien luettavaksi juttuunsa Kakaramaista touhua. Koko viikon olen herkutellut Mian julkikirjoittamalla ajatuksella: leikkiähän tämä kaikki on, ja siksi niin hauskaa!

Naisisto laidalla Kuva: Tom Toivonen

Näin iloisen joukon kanssa sain purjehtija heti X-Kaato-kisan jälkeen syyskuun helliessä kesäkeleillä.

Juhlaraportin sijaan päädyin hengittelemään rauhassa ja tutkailemaan tilastoja. Blogini kaikkien aikojen luetuimmat jutut ovat:

  1. Polkujuoksijan parempi talvi, jonka kuvissa olen juoksemassa Tahkon teillä ja poluilla ensimmäistä pitkää lenkkiä ison nilkkaoperaation jälkeen. Kirjoitusta kurkkiessani valtaa aina riemu ja tunnen hangen narskuvan.
  2. 10 ajatusta aloittelevalle polkujuoksijalle -jutun kuvista suurimman osan otin testaillessani veljeltäni joululahjaksi saamaani kaukosäädintä lempipoluillani. Jutun jälkeen olen hylännyt gaiterit kesäkäytöstä, etsiskellyt edelleen täydellisiä polkulenkkareita ja venyttänyt käsitettä kesäloma säännöllisen lihashuollon osalta lokakuulle asti.
  3. Multisportohjeita ensikertalaiselle -jutun luin uudelleen pakatessani X-kaato -kisaviikonloppua varten ja huomasin kirjoittaneeni itselleni ihan kelpo muistilistan.

Kaikkien aikojen pisimmän pohdinnan ennen Julkaise-napin painallusta vaativat nämä kolme tarinaa:

  1. Solmu joka vei seikkailuihin, koska vieläkään – jo toiset purjehdushousut rikki kuluttaneena ja monet kesät veneessä viettäneenä – en nosta päätäni, kun joku sanoo: ”Hei purjehtija!”
  2. Kuka palaa lomalta? -tarina kertoi itselleni niin henkilökohtaisesta prosessista, että rohkeus riitti vain juuri ja juuri jakamaan tarinan. Miten iloinen olinkaan, kun ystävä kertoi saaneensa jutusta itselleen eteenpäin vievän ajatuksen!
  3. Miten inhosta tuli iloa eli sanoja kirjoittamisesta -jutun julkaisu jumiutui pohdintaan: ”Kuka minä olen sanomaan mitään kirjoittamisesta?” Vasta-argumentteina: ”Olethan kirjoittanut myös polkupyörän korjaamisesta (viikonlopun kisan ajoin takapyörä puoliksi irti omatoimikorjauksieni jäljiltä, ultrajuoksusta (2 kisan kokemuksella), retkiluistelusta (2 kauden kokemuksella) ja Lönnrothista (käytyäni Sammatissa luistelemassa ja käytettyäni hakukonetta)!”

Yllättävän paljon blogiini saapuu edelleen vierailijoita, joita kiinnostavat peroneusjänteet. Omaa operaatiota harkitessani ja nilkan kivuista kärsiessäni kahlasin ahkeran epätoivoisesti netin syövereissä löytämättä pohdinnoilleni ruokaa. Olisin todella onnellinen, jos edes yksi samoja ajatuksia pyörittelevä saisi kirjoituksistani jonkun valoa matkaan tuovan murun. Jutun 12 ajatusta kuntoutujalle lopusta löytyvät linkit koko nilkkaleikkausmatkan juttuihin.

Meriuimari ja uimapoiju Kuva: Terho Lahtinen

Vesi on kirkastunut käsittämättömän upeaksi. Merenpohjassa huikeita värejä ja vedessä leppoisasti leijuvia meduusoja.

Omat, hieman vähemmän lukijoita keränneet suosikkini näiltä kahdelta vuodelta, kertovat kaikki pökerryttävistä luontoelämyksistä, joista suurimmman osan olen taltioitu hyvin varhain aamulla:

  1. Haikuja talvelle
  2. Aamu taikavuorella
  3. Tajuttomana tuomen ja sireenin välissä

Hieman bataatti kurkussa poikittain -tunnelmissa päätin kurkistaa millainen oli aivan ensimmäinen kirjoitukseni. Selaimeen avautuu juttu: Nainen katolla. Vaikka olenkin tehnyt kirjoituksessa tekijänoikeusvirheen, voin nyökätä tyytyväisenä ja todeta: Hikoillen aloitettu aamu on edelleen ehdottomasti ihmisen parasta aikaa.

Avomeriakrobaatit Kuva: Terho Lahtinen

Avomeriakrobaatit

Mainokset

Pahin paheeni ja muita paljastuksia

Endorfiininmetsästäjä sai mitalin!

Sain hienon awarding Triangaa ja Ashtangaa bloggarilta.

Kiitos huomiosta! Olen otettu. Olenko oikeasti osa blogosfääriä?

Istun nyt näppäimistön ääressä hieman aikaisempaa ryhdikkäämmin – jokuhan saattaa katsella. Toisaalta haasteesta, kysymyksistä ja säännöistä tuli mieleen lapsuuden Ystäväni-kirjat. Tästä innostuneena kaivoin vintiltä esiin yläasteella kiertäneet Slambookit. Kysymykset olivat liikuttavia: Kenen kanssa, missä ja miten haluaisit asua 40-vuotiaana? Pidätkö koulunkäynnistä? Oletko saanut jälki-istuntoa? Miksi?

Haastepostauksen säännöt:

  1. Postaa palkinto blogiisi
  2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa
  3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi
  4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi
  5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa
  6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät

Hetken hakukoneilu paljastaa jo tuhansien blogaajien vastanneen tähän haasteeseen, joten katkaisen ketjun tämän lonkeron omaan blogiini.

11 faktaa minusta

Kuva: Terhi JaakkolaMinulla ei ole koskaan ollut apupyöriä

Kuva: Terhi JaakkolaSotken niin arkeen kuin juhlaankin mielelläni aina vähän seikkailunmakua
Kuva: Terhi JaakkolaKudoin keväällä ensimmäisen räsymattoni ja sitten toisen ja kolmannen…

 

 
 

Kuva: Terhi JaakkolaOlen sarjainnostuja

Kuva: Tom ToivonenUusin urheiluvälinehankintani on avovesiuimareille tarkoitettu poiju, jonka ostin oivalta uimaopelta, Liborin 360swim.com/shop-kaupasta * Mielessäni pakkaan poijuun kevyen vaatekerran ja luottokortin sekä ultrateknisen riippumaton. Uin saarelta toiselle ja yövyn tähtien loisteessa. Käytännössä uskallan uida lyhyitä lenkkejä rantojen lähellä mielellään kaveri mukana vedenalaisia mörköjä pelottelemassa. Poijussa kuljetan avaimia, juotavaa ja garmin-mittariani, josta saan poijun ansiosta talteen kertyneet metrit ja minuutit. Iloitsen näistäkin kovasti! Poijun ansiosta uskaltaudun toivottavasti kesälomallani uintilenkeille myös yksin.

Kuva: Terhi JaakkolaJään toivottoman helposti kirjakoukkuun. En uskalla lukea arkisin. Lomalla olen toivoton. He, jotka joutuvat kärsimään lomilla epäsosiaalisuudestani, voivat lohduksi lukaista vaikkapa tämän artikkelin: They’re Not Just Smart… They’re Wise

 

Kuva: Terhi JaakkolaPidän loivista ylämäistä erityisesti pertsaa hiihdellen pikkupakkasessa ja purjehdin mieluiten vastatuuleen

 

Kuva: Terhi JaakkolaLuovutin tällä viikolla verta kahdeksannen kerran.

 

 

Kuva: Terhi JaakkolaPäässäni keikkuvat kesäletit jo yhdeksännen kerran

 

 

Kuva: Terhi JaakkolaOlen osallistunut suunnistustapahtumaan kahdeksassa eri maassa

 

 

Kuva: Terhi JaakkolaMinun ja kesäloman välissä on vain 1 työpäivä

 

 

 

 

Minulle esitetyt kysymykset

1. Mikä on pahin paheesi?

Väkevä Carpe Diem -vaiva. Tartun hetkeen. Olen hetkessä. Jään hetkeen. Ja ihmiset siellä seuraavassa hetkessä joutuvat odottamaan.

2. Missä vietit juhannuksen?

Lähinnä kotosalla. Vaakatasossa, univelkoja kuittaillen. Myös melomassa ja pyöräretkellä Raaseporissa. Pyöräretkellä hullaannuin Tammisaaren vanhaan kaupunkiin. Suosittelen! Vietin myös tovin takaluukussa.

3. Tämän kesän kohokohta? Voi olla mennyt tai tuleva.

Jukola-viikonloppu sekä osallistuminen elämäni pisimpään avomerikisaan (ÅFOR) ovat niin käsittämättömän hienoja kohokohtia, etten voi näistä kumpaakaan nostaa ykkössijalle.

4. Kolme sinulle erityisen tärkeää asiaa? Voivat olla ihan mitä vain kuten tekemistä, paikkoja, ihmisiä, tavaroita, eläimiä, ideologioita…

Koska kysymys sallii asioiden ja arvojen sekoittamisen samalle riville, hyödynnän tietenkin mahdollisuuden: Metsä. Vapaus. Liikkuminen luonnossa omalla lihasvoimalla.

5. Mikä paras vuodenaika ja miksi?

Syksy. Syksy on niin rehellinen. Ei lupaa liikoja. Ja ylittää silti aina odotukset.

Syksy Kuva: Terhi Jaakkola

6. Miksi aloit kirjoittamaan blogia?

Aluksi mielessä oli varmasti jotain ylevää, kuten digitaalisentuotannon oppiminen, kirjoittamisentuskan hälvennys, luovuuden loiskuttelu. Olen iloinen, että lähdin tälle matkalle. Matkalta olen saanut kaikkea muuta kuin odotin. Olen saamastani erittäin iloinen ja kiitollinen. Kiitollinen olen myös allasfilosofiystäväiselleni Mialle, joka sanoi jonkun tärkeän sanan, jonka ansioista uskalsin aloittaa.

7. Oletko kissa- vai koiraihminen vai et kumpaakaan vai kumpaakin?

Ekaluokkalaisena olin sydäntäsärkevän koiraihminen. Päiväkirjojen rivejä, joille olen kirjoittanut haaveeni koirasta, on vieläkin liian liikuttavaa lukea. Vanhempani tulkitsivat toiveen toisin. Sain kaksi pikkuveljeä. Heidän ansiostaan lienen nykyisin ihmis-ihminen.

8. Mieluisin kesäjuoma?

Jos vain yksi jäisi jäljelle, niin toki vesi – niin lasissa, altaassa kuin veneen allakin. Mielelläni avaan myös kylmän oluen juuri oikean kesähetken sattuessa.

9. Tykkäätkö näperrellä puutarhassa (pienessä tai isossa) vai onko se asia, jota kartat viimeiseen asti?

Kyllä! Tykkään! Vaikka tätä tykkäämistä on puutarhastamme juuri nyt paljaalla silmällä hyvin, hyvin vaikea havaita

10. Mieluisin hyötyliikuntamuoto?

Pyöräily

11. Mikä on parasta, mitä grillillä voi tehdä?

Kesällä kotiin osuessa lähes kaikki ruoka valmistuu grillissä. Mutta kysymys on kovin houkutteleva. Mitäköhän muuta grillillä todellakin voisi tehdä? Grillissämme on vain kaksi pyörää. Mitäpä jos siihen lisäisi toiset kaksi?

Jotta vastaukset olisivat uskottavia aion vielä tänään myöhästyä, hyötyliikkua pyörällä, juoda vettä, avata oluen, katsella grillin pyöriä sillä silmällä ja ajatella puutarhatöitä.

*Muokkaus 14.7.2014: linkki kauppaan lisätty yleisön pyynnöstä 🙂

Lohtublogi

lohtukahlaajalintu Kuva: Terhi JaakkolaPäivänä, jolloin auringonvalo on liian kirkas maatuneeseen mielentilaan ja hiirenkorvat menettivät heleytensä, selailen tuttuja blogeja. Latistaa ja ahdistaa. Normaalisti motivoivat, ilahduttavat ja kannustavat blogit eivät maistu. Aina ei maistu reipas greippi. Huomaan omienkin kirjoitusteni olevan juuri samaa genreä: oli ihan hirmu kivaa ja sitten oli vielä hauskempaa, kun sai vähän oppia uutta ja urheilla ja kaikki oli ihanaa kunnes tuli pieni kommellus: nenäliina olikin unohtunut väärän takin taskuun, mutta siitäkin selvittiin ja sitten oli taas hirmu kivaa.

Mutta nyt on päässä plääh-hattu.

Eikö lohturuoka toimi? Auttaisiko lohtublogi?

On-niin-kivaa-treenata-blogosfäärin sijaan meloskelin hetken kirjablogeissa. Hahtuvalohtua. Silittää, ei tartu.

Heidin Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogi on täsmälääke, jota etsin. Nasevaa, ei negailevaa. Hidasta, ei raskasta. Älykästä, ei briljeeraavaa. Jotenkin sallivan armollista.

Seilaan täällä kunnes Uimastadion avaa ovensa. Siellä asuu kesä ja lohtukahlaajalintu.

Enää yksi yö.

Vapaa verbaalikko

Luovan toteuttajan töiden ja ajatusten arkisto

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Totaalisen pihalla / Totally out

Sekalaisia kertomuksia kiipeilystä, talvivaelluksista ja niihin liittyvistä asioista sekä aivopieruista / Random stories of climbing and winter skihikes and things related to those // Follow me on twitter @LauriHilander

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

liikuntapaivakirjacom.wordpress.com/

Nelikymppinen (43) täti-ihminen harrastaa triathlonia ja syö kasvisruokaa

Heiluva Setä

Voisiko setä jaksaa heilua uuvuttamatta itseään?

Intohimona maistuva elämä ruokarajoitteisille!

Allergisen elämää, reseptejä ja vinkkejä.

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

OUT OF OFFICE

#Maisemaonnellinen maastossa ja maailmalla

Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.

Huitelua

METSÄ • TUNTURIT • VUORET

kristiinatee

tavallisen poluntallaajan blogi, josta löydät retkeilyä, liikuntaa, purjehdusta, havaintoja, sattumuksia ja ajatelmia ruokaakaan unohtamatta

Wow-Palvelua!

Ylivoimaisia asiakaskokemuksia luomassa

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Ukonilma.com

Outdoor endurance adventures - any weather

Onnellisen tädin treeni

Koskaan ei ole liian myöhäistä saada liikunnallinen aikuisuus. Keski-ikäistyvä täti bloggaa liikunnan ilosta, ystävyydestä ja kokemuksista uusien ja vanhojen lajien ympärillä. Inspiraatioksi ihmisille, jotka haluavat löytää oman tapansa liikkua painosta, iästä ja olosuhteista huolimatta ja niistä johtuen.