Endorfiininmetsästys remonttitauolla

 

Tarinat endorfiinimetsästyksestä jatkuvat taas, kun jalka osoittaa enimmän aikaa alaspäin ja pää ylöspäin.

Muokkaus 16.4.2014:

Siro ja viehkon valkoinen kipsi vaihtui hieman kömpelömpään kapistukseen. Tämän kanssa kolistelen seuraavat viikot:

7 vuorokautta lentotilassa

Keskimääräinen älypuhelimen käyttäjä katsoo puhelintaan 150 kertaa vuorokauden aikana. Keskimäärin joka kuudes hereilläolominuutti pyhittyy kapulan silmäilylle. Näin väitti F-Securen Pirkka Palomäki viime syksyn Slush-tapahtumassa.

Kuulun laitteitaan väsymättä hiplaavien joukkoon. Nautiskelen digisisältöjä laitteella kuin laitteella. Jos kädessä ei ole kännykkä, on tilalla ehkä tabletti tai ainakin käden ulottuvilla yksi läppäri.

Vapaa-ajan verkkosamoilu inspiroi minua. Löydän uusi haasteita, haaveita, motivoidun, ilahdun. Löydän maisemia, joihin haluan matkata. Makustelen ruotsalaisjuoksijan endorfiinisekopäissään kirjoittaman ultrajuoksuraportin ja haluan kokea saman mahdollisimman pian. Luen retkitarinoita, löydän treenivinkkejä, opin.

Samaan aikaan työnnän päähäni loputtomaan tahtiin digimössöä. Mistä tiedän minkä verran päähän voi kipata materiaalia? Kuinka monta kiloa tunnissa? Vuodessa? Viikossa? Entä jos en kippaisi? Miltä maailma tuntuisi?

Ville Tolvanen ehdottaa viikkoa 13 verkottomaksi viikoksi. Tolvasen haaste pureutuu verkottomuuteen työnäkökulmasta. Minua kiehtoo pohtia aihetta ensin vapaa-ajan kulmasta kurkistellen, joten vietänkin oman verkottoman viikkoni lomaillessani viikolla 12.

En ole vain ilman verkkoa. Aion olla ilman laitteita.  Älypuhelimeni käännän viikoksi lentotilaan käyttääkseni kapulaa kamerana. Lomani ei olisi loma, jos en saisi ottaa kuvia. Kai yksi synti sallitaan? Pulssimittarin kanssa aion hikoilla, mutta en purkaa tietoja. Olikos näitä jo kaksi?

Miltä näyttää poikkileikkaus aivoista normaali arkipäivänä? Entä viikon verkottomuuden jälkeen? Samaa spagettia? Koska aivojen terveystilaa en pääse mittaamaan, aion pohtia aihetta lentotilassa Ville Tolvasen laatiman listan avustuksella kynä ja paperi kavereinani. Ehkä mikään ei muutu? Ehkä opin lentämään?