Sähköpostilaatikkooni ilmestyi viesti: ”Olen silmäillyt blogiasi ja ajattelin, että endorfiinia voi metsästää monella tavalla, ja roomescape on yksi niistä. Tarjoankin nyt mahdollisuutta sinulle ja kavereillesi osallistua Roomescape Running Rabbitin pakohuonepeliin.”
Pakohuone kuulostaa ahdistavalta sanalta. Harvoin innostun mistään pelistä. Running Rabbitin sivuilta luen: ”Live room escape -pelit ovat tosielämän peliversio netissä pelattavista room escape -peleistä”. Nettipeli, livepeli – ei kiitos, ei taida olla minun juttuni.
Mutta voinko tietää, jos en kokeile?
Ja niin me 8 kaverusta kolkuttelemme pakohuoneen ovea, tietämättä lainkaan mihin olemme astumassa. Saamme käyttöömme kaksi huonetta. Päädyn kolmen huipputyypin kanssa tunnelmallisen punaiseen KGB-teemaiseen huoneeseen, jonka seinillä tarinaa vahvistavat vakavailmeinen Lenin, kiinnostava kartta sekä lukuisat lukot.
Etsimme vihjeitä, hihkumme, turhaudumme, avaamme lukkoja, hikoilemme, kiljumme riemusta, raavimme päitämme, pyörittelemme vihjeitä, laskemme yhteen, käännämme, väännämme, konttaamme ja kurkistelemme.
Ilmassa on tahtoa ja sitkeyttä. Me haluamme ratkaista tämän yhdessä. Haluan löytää viimesenkin avaimen juuri näiden ihmisten kanssa. Tsemppaamme, mutta muistammeko olevamme joukkue? Ajattelemmeko miten voisimme hyödyntää toistemme vahvuudet? Olemmeko yhdessä jotain suurempaa kuin olisimme yksilöinä yhteensä? Leikkaako silloinkin, kun ovessa oleva kello höylää armotta käytössämme olevaa aikapalaa pienemmäksi? Pystynkö itse ratkomaan ongelmia, joihin ei ole olemassa valmista mallia vai onko lanttuni kankeaa massaa?
Pakohuone tiivistää tuntiin loistavasti monia tiimityön elementtejä. Pelin valvoja tarkkailee pelin kulkua kameran kautta ja näkee varmasti miljoonia ihmisyyden kummallisuuksia. Mitäpä jos huonetunnista saisikin katsoa taltioinnin aina pelin jälkeen? Entä jos purkaisimme koko touhun ammattilaisen opastuksella? Seikkailukisoissa säntäillessä, veneen miehistössä ja arjen tiimitilanteissa on harvinaista päästä tarkkailemaan omaa ja oman joukkueen toimintaa jälkikäteen tällaisena tiivisteenä. Omalle toilailulleen on kovin sokea. Voisiko pakohuonetta kutsua pelin sijaan joukkuetoimintasimulaatioksi?
51 minuuttia on kulunut. Löydämme viimeisen avaimen ja avaamme huoneen oven. Huikea, yhteinen ilo!
Suomalaisia pakohuoneita:
29.3.2015 lisätty 3 pelipaikkaa:
23.4.2015 lisätty :
- Mysteeri, Jyväskylä
- (Mysteeri avaa huoneen myös Kuopiossa toukokuun 2015 aikana)
Juttuja pakohuoneista:
- Nyt.fi: Sörnäisissä sijaitsee mystinen huone, josta on tunti aikaa paeta
- Turun Sanomat: Pakohuone koettelee pelaajan päättelykykyä
PS: Kuvituskuvat eivät ole kyseisestä KGB-teemaisesta pakohuoneesta, mutta välittävät mielestäni tilan tunnelman. Itse huoneesta en voi enkä haluakaan paljastaa yksityiskohtia kuvien välityksellä, jottei kenellekään vierailijalle paljastuisi yhtään vihjettä etukäteen.
Tietoja Endorfiininmetsästäjä
Endorfiininmetsästäjä 
Hyvä juttu, fantastiset kuvat. Pelipaikkoja on Helsingissä enemmän ja Jyväskylässä.
Kiitos! Meidän ryhmämme kyllä hullaantui tähän hommaan täysin. Heti seuraavalla viikolla ensimmäinen varasi huoneen Tampereelta. Kiva, kun vinkkasit toisista paikoista. Lisäsin nyt kolme uutta paikkaa kirjoituksen perään luomalleni listalle. Jyväskylään näyttäisi olevan toinenkin paikka aukeamassa, mutta en vielä löytänyt linkkiä.
Mieletön paikka! Jäin heti koukkuun.
Niin on! Tästä tulee varmasti uusi kestosuosikkisynttäri/hää/kummi/ihanmikävaanlahjani kaikille tutuille. 🙂