”Minäkin voisin joskus pyöräillä töihin, mutta kun sinne on kotoani aivan liian pitkä matka”, toteaa ystäväni, jonka kodin sijainnin tiedän oikein hyvin. Tekee mieli halata ja sanoa: ”Olet suloinen. Olet IHAN kuin minä vuosi sitten”. Tyydyn hymyilemään leveästi ja kysymään kuinka monta kertaa hän on kokeillut. Siirtymispyöräilemättömyyden syyt ovat usein sympaattisia. Ja vain hyvin harvoin totta.
Vielä vuosi sitten kotoani oli lähes kaikkialle aivan liian pitkä matka ja kamalogistiikka oli ylipääsemätön este. Edellä mainitut olivat totuuksiani kunnes kokeilin ja koukkuunnuin. Vuoden aikana olen satulassa matkaten huumaantunut aamusumusta, seonnut kesäyöstä, rakastunut räntäsateeseen, epäonnistunut renkaanvaihdossa, ottanut hammaslukua. Olen saanut reppuuni mahtumaan aamu-uintipussin, läppärin, työvaatteet, monot ja melontavarusteet – siis samaan aikaan. Olen oppinut, että kaikkialle on alle tunnin matka.
Uimastadikan aamuun polkaisen hidastaen vain yksien liikennevalojen kohdalla. Autolla samaa matkaa kulkiessa pysäyttävät 14 liikennevalot.
Ääneen lausumani syyt satulaanmuuttooni olivat alun perin ehkä jotain ekologisuuden ja kuntoilun yhdistäviä yleviä tokaisuja. Oikeasti pyörällä kaikkialle kulkevat olivat mielestäni ällistyttävän makeita tyyppejä. Hyvin hiljaa ja salaa haaveilin olevani joskus samanlainen.
Tämän hetken lempiruokablogissani Jotain maukasta kirjoittaja toteaa: Kun mulla ei ole yhtään kiire. Kiire on mielentila.
Nyt hyppään satulaan ennen kaikkea siksi, että silloin olen perillä. Minulla on paljon vähemmän kiire.
Voin ähistä aamut autossa liikennevaloja tuskaillen. Useimmiten valitsen kuitenkin traktoripyöräni, nostan pullistelevan repun selkääni, annan maantiekiitäjien suihkia ohi ja viipotan vapaana.
”Jos rakastat pieniä tyttöjä
pieniä tyttöjä, pieniä poikia
koiria, mummoja, vanhojapiikoja
salaattia ja sellerinjuurta
lampaanpaistia, kevätaamuja
kylmien asemien yksinäisiä miehiä
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan
Ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan”
Sanat: Kaj Chydenius
Tietoja Endorfiininmetsästäjä
Endorfiininmetsästäjä 
Olet niiiiin oikeassa. Mulla on lisää hyviä (?!) syitä siihen, miksen pyöräile tällä hetkellä. Nykyinen fillarini on surkea köntys edelliseen verrattuna ja lapsiperhelogistiikka ei suju vielä fillareilla sutien. Sen sijaan aloitin toden teolla juoksun paikasta toiseen. Säästän sillä aikaa ja voin paremmin vaikuttaa matkan kestoon. Kunhan saan uuden menopelin alle jossain vaiheessa ja lasten fillarointi alkaa olla varmaa, siirryn kaksipyöräiseen.
Siirtymä/työmatkaJUOKSIJAT vasta huikean upeita tyyppejä ovatkin! Hyvä Sinä! Oma köntyspyöräni muuttui parhaaksi kaverikseni, kun menin pyöräni kanssa bikefittingiin. Suosittelen! Parilla satasella sain kömpelöstä pyörästä itselleni juuri sopivan ja viihdyn nyt satulassa erinomaisesti.
Aamuna eräänä vastaan pyöräili äitihenkilö, joka paimensi vieressä pyöräilevää pientä päättömästi poukkoilevaa pientä intoilijaa. Äitihahmon pyörän perässä kärryissä oli vielä 2 hihkuvaa kyydittävää. Tajusin kuinka helppoa minun on sinkoilla vain ylipainava reppu selässäni ja vain itseäni komennellen. 🙂
Bikefitting… Laitan korvan taakse. Kiitos vinkistä!